Sunnuntai & maanantai

Hei, ja anteeksi postauksen viivästyminen! Koeviikko ja muut erinäiset projektit verottivat aikaa melko paljon, mutta tässä tämä postaus nyt sitten vihdoin ja viimein olisi. Lisäksi tämä on viimeinen tekstipostaus, jossa niputan sunnuntain ja maanantain yhteen.

Sunnuntaina oli tosiaan vuorossa nähtävyyksien katselua, käsittäen tässä tapauksessa siis Eiffel-tornin, Sacré-Coeurin ja Notre Damen katedraalin (mainitussa järjestyksessä). Matkalla Eiffel-tornille tuli huomattua se, että postimerkit taitavat olla suhteellisen vaarallisia, sillä ne joudutaan ostamaan yleensä tupakkakaupoista, eivätkä ne ole varma tuote kyseisissä liikkeissäkään.
Eiffel-tornilla saatiinkin sitten kulumaan hieman enemmän aikaa, sillä ryhmäläiset halusivat ottaa kyseisen rakennelman kanssa melko paljon kuvia, ja niiden kanssa säätäminen otti oman aikansa. Päästessämme lähemmäs tornia huomasimme sen, ettei turistikrääsää kauppaavia henkilöitä ollut kovinkaan paljon - sen sijaan erinäiset allekirjoitusten hakijat aiheuttivat jonkinsorttisesti päänvaivaa. Tornin luona iski jonkin sortin eksistenssikriisi, joka ei kyllä ole vieläkään täysin haaltunut - on se sen verran vaikuttava (ja suurikokoinen) rakennelma.

Tätä siis tarkoitin eksistenssikriisillä. Ei toki mennyt niska, kun tätä kuvasin...

Eiffel-tornilta matka jatkui Sacré-Coeurille. Eräille ryhmän jäsenille tulivat tutuksi etanan vauhdilla matelevat vessajonot, kun taas toisille tuli hieman turhan tutuksi asiaksi se, miksi maahanmuuttajilla on niin huono maine... No, kun kaikki olivat lopulta jälleen koolla, valitsimme tavan, jolla mennä mäkeä ylös kirkolle. Toiset valitsivat eräänlaisen ratasjunan, mutta eräs kaksikkohan päätti sitten säästää yhden metrolipun verran ja kiivetä askelmat ylös kirkolle! Eihän siinä muuten mitään probleeman kaltaistakaan olisi ollut, mutta askelmia tuli ylös alas kävellessä reippaasti sellaiset 300-400...
Kirkon sisällä ei valitettavasti saanut ottaa kuvia.

Näkymää kirkolta.

Puhun siis noista portaista... :DD Ne eivät edes näy tuossa kokonaan.

(Tuli tuossa välillä Eiffel-torni - Sacré-Coeur muuten nähtyä myös Moulin Rouge, mutta siitä kuvat photospameissa.)
Seuraava "pysäkki" olikin sitten Notre Damen katedraali. Oli sekin osaltaan aikamoisen eksistentiaalisen kriisin aiheuttaja koollaan, mutta ei sentään niin paha kuin Eiffel-torni! Katedraalin sisällä sai kyllä kuvata, mutta kirjoittajan kameralla ei tullut kelvollisia kuvia - odotelkaamme siis vain niitä photospameja, jotka saadaan aikaiseksi sitten jossakin kohtaa, toivon mukaan mahdollisimman pian!

Siinäpä nyt muutama kuva näin ensialkuun! Sanottakoon muuten näin, että Sacré-Coeur oli arkkitehtuurisesti aika lailla samankaltainen Notre Dameen nähden (sisätiloissa siis), joskaan ei niin iso kuin mainittu katedraali on.
Tämän jälkeen ryhmä hajaantui jälleen. Suurin osa lähti viettämään vapaa-aikaa takaisin hotellille/sen läheisyyteen, mutta eräs kaksikko päätti jäädä vielä pyörimään Notre Damen läheisyyteen.
Sen rakennuksen läheisyys kuitenkin loppui siinä kohtaa, kun Louvre alkoi vetää puoleensa. En ole täysin varma, kuinka pitkä kävelymatka oli, mutta eipä se kovin pitkältä tuntunut. Matkan varrella tuli vastaan kirkko, joka oli aivan Louvren vieressä, mutta sen nimi ei jostain kumman syystä koskaan tainnut selvitä aivan kunnolla.
Museon sisälle ei viitsinyt mennä, sillä ovet olivat tuolloin avoinna kaikille, ja väenpaljous oli VALTAVA. Louvren lasipyramideista ja suihkulähteistä tuli kyllä otettua muutamia kuvia!

Joskus siitä taitaa olla hyötyäkin, että Blogger muokkaa noiden kuvien valotusta - nyt niistä saa jotain selvääkin.

Tämän jälkeen palasimme hotellille, ja melko pian sen jälkeen lähdimme syömään. Tarkoituksena oli käydä katsomassa illemmalla Eiffel-tornin valot, ja ehdimme sinne juuri ja juuri - ravintolassa ei ollut mikään maailman nopein palvelu, kauniisti sanoakseni.
(Sanokaa, jos video ei näy kunnolla/ollenkaan, sillä Blogger temppuilee jälleen.)

Pahoittelen erittäin huonoa kuvanlaatua/kuvausta, video on kuvattu digikameralla & käsivarakuvauksella.

Tornin valot katsottuamme lähdimme takaisin hotellille, ja tavaroiden kasaanhaaliminen alkoi. Se aiheutti hieman päänsärkyä, sillä kello oli jo siinä kohtaa mitä oli, ja piti miettiä suhteellisen tarkkaan esimerkiksi sitä, mitkä menevät ruuma- ja mitkä käsimatkatavaroihin.

Maanantaina 4.11. menimme totutusti aamulla syömään, ja tällä kertaa jopa rahapolitiikka luisti hieman yksinkertaisemmin kuin normaalisti (suuret setelit ovat jokseenkin kirottuja, ja niitä kolikoita muuten sitten tarvitaan aika monessa paikassa). Sen jälkeen palasimme hotellille, ja haimme matkatavaramme. Olihan niitä ihan mukava raahata sieltä neljännestä kerroksesta alas... Hissi kyllä olisi ollut käytössä, mutta kirjoittajaa ainakin vaivaa jonkin sortin hissi-/ahtaanpaikankammo, joten portaat olivat suuremmassa huudossa tällä suunnalla.
Lähdimme sitten lentokenttää kohti, ensin metrolla, sitten jälleen junalla. Yleensähän sitä kuulee sanottavan, että linja-autossa (Pelle Miljoonan mukaan myös leipäjonossa) on tunnelmaa, ja melkoisen tiivis tunnelma oli tällä kertaa junassakin - etenkin sen pysähdyttyä hetkeksi syystä X.
Suuremmitta kommelluksitta päästiinkin sitten lentokentälle ja turvatarkastusten läpi lentokoneeseen. Lähtö viivästyi noin parillakymmenellä minuutilla, sillä Aasiaan menevät kolme henkilöä olivat myöhässä (Helsingistä siis oli jatkolentoja Aasian suuntaan). Aamulla olimme kuulleet myös, että Finnairin lennoille ruoat tekevä catering-firma oli mennyt lakkoon, joten suurempia tarjoiluja ei ollut. Patongin jälkeen se ruisleipä maistui kyllä aika hyvältä (vaikken kyllä valita siitä patongistakaan).

Fiilikset pääsivät hieman laskemaan siinä kohtaa, kun laskeutuminen aloitettiin, ja säästä saattoi havaita kunnolla, että sadettahan sieltä olisi tulossa. Pariisin auringonpaisteen jälkeen Suomi tuntui kovin kylmältä ja kolkolta paikalta, etenkin siinä kohtaa, kun päästiin terminaalin ovista ulos.
Sen jälkeen hyppäsimmekin bussiin, ja aloitimme monituntisen bussimatkan kohti Euraa. Ennen yhdeksää olimme perillä, ja jokainen suuntasi koteihinsa kukin omalle taholleen.

Pariisi on aina ollut minulle muodin (vaikkei se minun päältäni näykään), taiteellisuuden, rakkauden ja unelmien kaupunki, eikä se pettänyt odotuksiani. Se jätti minuun (ja aika varmasti muihinkin) jotain lähtemätöntä, ja itse olen ainakin vielä joskus matkustamassa sinne.
Tässä tämä viimeinen tekstipostaus nyt sitten olikin! Photospameja joudutte kenties odottamaan hetken aikaa, mutta maltti on valttia.

Siihen asti, au revoir!